torstai 2. kesäkuuta 2016


Medialeikki Kirkkonummella


Julkisessa keskustelussa kuulee usein argumentin siitä, kuinka media jähmettää lapset istumaan sohville tai pelipöytien ääreen. Toinen yleisesti esitetty väite on se, että lapset eivät osaa enää leikkiä, koska viettävät aikaansa niin paljon median parissa ja näin ollen eivät opi leikkimään. Media jäykistää lapset liikkumattomiksi ja tuhoaa leikkitaidot. Onkohan asia aivan noin?


Tutkin pro gradu –työssäni (Smeds 2015) kirkkonummelaista varhaiskasvatuksen mediapedagogiikkaa – Medialeikkiä. Medialeikin ytimessä on ajatus lapsen mediatoimijuuden vahvistamisesta: lapsi luo itse aktiivisesti omannäköistään mediaa ja ottaa leikkiinsä mukaan kamerat, videokamerat ja tabletit. Siis luo ja leikkii kamera kädessä. Metsäretkillä kuvataan lähiluontoa tai kavereiden kiipeilyä ja kuvattu katsotaan yhdessä päiväkodilla. Samalla opitaan jotain mediasta, sen välineistä, leikistä, liikkumisesta, kaverisuhteista. Elämästä. Kamera on vapaan ja pidäkkeettömän leikin väline siinä missä palikat, junarata, legot tai kotileikkivälineet. Ja kun kamera pääsee mukaan vapaaseen leikkiin, ei lapsi eikä kamera pysy paikoillaan. Kamera hyppii, juoksee ja tekee muutaman kuperkeikan matkalla pihan päästä päähän. Lapset kun ovat luonnostaan liikkuvaa sorttia, ellemme me aikuiset asetu estämään.


Tutkimuksessani havaitsin, että median ja vapaan leikin välinen suhde voi olla hyvinkin liikunnallinen. Asetelma voi kääntyä jopa päälaelleen: mediavälineet voivat houkutella lasta liikkeeseen. Jos ette usko, katsokaa seuraava video, joka on toteutettu tabletin kuva kuvassa –ohjelmalla (esim. green screen). Lapset näkevät itsensä vaihtuvilla urheiluareenoilla, pomppimassa trampalla ja juoksemassa. Ja juoksevat. Ja pomppivat.



Lähes jokaisessa päiväkodissa on ainakin yksi tabletti, johon voi ladata vastaavan ohjelmiston ja viedä lapset virtuaaliselle urheilukentälle pomppimaan ja loikkimaan. Asetelma ei missään tapauksessa korvaa säännöllistä päivittäistä liikkumista sisällä ja ulkona, mutta voi tarjota pienen lisäliikkumisen mahdollisuuden esimerkiksi siirtymä- tai odotteluhetkiin. Väittäisin nimittäin siellä piilevän sen potentiaalin, jonka avulla pääsemme uuden varhaisiän liikuntasuosituksen mukaiseen kolmeen liikkuvaan tuntiin päivässä.

Kati Smeds, Kolsarin päiväkodin johtaja, Kirkkonummi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti