Medialeikki Kirkkonummella
Julkisessa keskustelussa
kuulee usein argumentin siitä, kuinka media jähmettää lapset istumaan sohville
tai pelipöytien ääreen. Toinen yleisesti esitetty väite on se, että lapset
eivät osaa enää leikkiä, koska viettävät aikaansa niin paljon median parissa ja
näin ollen eivät opi leikkimään. Media jäykistää lapset liikkumattomiksi ja
tuhoaa leikkitaidot. Onkohan asia aivan noin?
Tutkin pro gradu
–työssäni (Smeds 2015) kirkkonummelaista varhaiskasvatuksen mediapedagogiikkaa
– Medialeikkiä. Medialeikin ytimessä on ajatus lapsen mediatoimijuuden
vahvistamisesta: lapsi luo itse aktiivisesti omannäköistään mediaa ja ottaa
leikkiinsä mukaan kamerat, videokamerat ja tabletit. Siis luo ja leikkii kamera
kädessä. Metsäretkillä kuvataan lähiluontoa tai kavereiden kiipeilyä ja kuvattu
katsotaan yhdessä päiväkodilla. Samalla opitaan jotain mediasta, sen
välineistä, leikistä, liikkumisesta, kaverisuhteista. Elämästä. Kamera on
vapaan ja pidäkkeettömän leikin väline siinä missä palikat, junarata, legot tai
kotileikkivälineet. Ja kun kamera pääsee mukaan vapaaseen leikkiin, ei lapsi
eikä kamera pysy paikoillaan. Kamera hyppii, juoksee ja tekee muutaman
kuperkeikan matkalla pihan päästä päähän. Lapset kun ovat luonnostaan liikkuvaa
sorttia, ellemme me aikuiset asetu estämään.
Tutkimuksessani
havaitsin, että median ja vapaan leikin välinen suhde voi olla hyvinkin
liikunnallinen. Asetelma voi kääntyä jopa päälaelleen: mediavälineet voivat
houkutella lasta liikkeeseen. Jos ette usko, katsokaa seuraava video, joka on
toteutettu tabletin kuva kuvassa –ohjelmalla (esim. green screen). Lapset
näkevät itsensä vaihtuvilla urheiluareenoilla, pomppimassa trampalla ja
juoksemassa. Ja juoksevat. Ja pomppivat.
Lähes jokaisessa
päiväkodissa on ainakin yksi tabletti, johon voi ladata vastaavan ohjelmiston
ja viedä lapset virtuaaliselle urheilukentälle pomppimaan ja loikkimaan.
Asetelma ei missään tapauksessa korvaa säännöllistä päivittäistä liikkumista
sisällä ja ulkona, mutta voi tarjota pienen lisäliikkumisen mahdollisuuden
esimerkiksi siirtymä- tai odotteluhetkiin. Väittäisin nimittäin siellä piilevän
sen potentiaalin, jonka avulla pääsemme uuden varhaisiän liikuntasuosituksen
mukaiseen kolmeen liikkuvaan tuntiin päivässä.
Kati Smeds, Kolsarin päiväkodin johtaja, Kirkkonummi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti